Tuli tästä mieleen sellainen näkökulma, että ihmiset tuntuvat suuttuvan herkemmin avohakkuista kuin siitä, että metsä hakataan ja sen tilalle rakennetaan jotain. Siis että avohakkuu on monta vuotta ruma kun sitä joutuu katselemaan, mutta jos sen sijaan metsä asfaltoidaan ja rakennetaan puun korkuinen talo tai vaikka parkkipaikka, niin sen hyväksyy nopeammin. Vaikka avohakkuun jälkeen metsä kasvaa sentään jollain aikavälillä takaisin (ei toki samana), mutta asfaltti estää sen. Kaipa se perustellaan sillä, että maa otetaan hyötykäyttöön...
Ah täydellistä kiitos tästä näkökulmasta! Mietin tätä ja olet niin oikeassa! Kun metsän tilalle rakennetaan jotain, ihminen unohtaa aika äkkiä, mitä siinä ennen olikaan. Avohakkuu rakkaassa lähi- tai mökkimetsässä on kuin ruma arpi, joka ei ihmisen elinaikana parane. Kun mietin omaan varsin jyrkkää kielteistä suhtautumistani avohakkuisiin, johtuu kantani myös siitä, että tiedän, että metsiä voidaan hoitaa monesta näkökulmasta kannattavammin jatkuvalla kasvatuksella jaksollisen (avohakkuun) sijaan, ja tällöin metsä näyttää (ja vähän tuntuukin) koko ajan metsältä sen sijaan, että se on raiskiota vuosikymmenien ajan. Kiinnostavaa pohdintaa, kiitos tästä! Herättää lisää ajatuksia maankäytön arvoista. ♡
Kiitos tästä! Tämä pisti ajatuksia liikkeelle, tai ehkä antoi jo olemassa oleville hieman uutta suuntaa. Ne on vielä muotoutumassa, joten en ihan saa täysin niistä otetta vielä kirjoittaaksesi ajatuksiani tähän.
Paitsi siitä, että aloin ymmärtää paremmin, mikä mua ammatissani välillä vaivaa: Se miten kevyesti (Musta tuntuu siis) luonto- (ja myös sosiaalisiin) vaikutuksiin liikenteen ja maankäytön hankkeissa suhtaudutaan. Vaikutustenarviointia tehdään toki, mutta vaikuttaako se johonkin, ja kuinka paljon? Liikenteen hankkeissa laajatkin vaikutusten arvioinnit voivat yksinkertaistua hyötykustannussuhteen tarkasteluun (joka taas keskittyy matka-aikasäästöihin ja kustannuksiin). Luonnon itseisarvo ei paina, sillä se on vaikeasti rahaksi muutettavissa. Haluaisin jatkossa nähdä, että tässä mentäisiin eteenpäin niin, että suunnittelua tehtäisiin aidosti yhteistyössä, myös teidän metsäkartoittajien kanssa ja luonto- ja sosiaaliset arvot huomioiden.
Suhtautumiseni uuteen rakentamiseen on ristiriitainen: toisaalta tarvitsemme tiettyjä investointeja vaikka liikenneväyliin tai energiaratkaisuihin (kuten vaikka tuulivoimainvestoinnit) mutta jokainen niistä aiheuttaa myös negatiivisia vaikutuksia. Miten ihmeessä hyötyjen ja haittojen välillä tasapainoillaan?
Tämä sama tasapainoilu haittojen ja hyötyjen välillä on läsnä myös luontovaikutusten näkökulmasta, ja kaipaisin erilaisten hankkeiden yhteydessä enemmän keskustelua niistä vaikutuksista, joiden kanssa tasapainoillaan. Yksi ongelma varmaan on, että mm. luontovaikutusten merkittävyyttä ei vieläkään ymmärretä kunnolla. Tarvitaan ymmärryksen lisäämistä, eli juuri sinua!
En tiedä oliko tämä yhtään ymmärrettävää pohdintaa, kunhan omia ajatuksiani selventääkseni kirjoitin 😄
Siis vau kiitos tästä pohdinnasta! On ihan tosi merkityksellistä, että omat ajatukset ja teksti herättää pohtimaan. Aika samoilla jäljillä ollaan kummatkin tässä; mua vaivaa ihan tosi monissa ammateissa ja aloissa just toi sama, eli se, miten kevyesti luonto- ja ympäristö- (ja ilmasto-)asioihin suhtaudutaan päätöksenteossa. Kuntapolitiikassa mulla on paljon opittavaa, sillä hankkeita on ja tulee olemaan – kiinnostavaa on nimenomaan päästä näkemään vaikutustenarviointia (ja sitä, millaista konkreettista vaikutusta vaikutustenarvioinnilla on) ja mahdollisesti/toivottavasti päästä osaltani vaikuttamaan ympäristöä kunnioittavampaan suuntaan näissä.
Ja toi on kans tosi hyvä pointti, että luonnon itseisarvo on heikosti muutettavissa rahassa mitattavaksi arvoksi. Ekosysteemipalveluita pystyy jonkin verran mittaamaan rahassa, ja musta on jokseenkin valitettavaa, että me ylipäänsä joudutaan mittaamaan luonnon arvoa rahassa. Mut se on tätä mun naiivia luonnonlapsipuolta, joka nostaa päätään. Koska talousjärjestelmä on mitä on, silloin myös "pehmeiden arvojen" on vastattava vallalla olevaa mittaustapaa, arvoa rahassa.
Ja voi että, yhteistyötä ja semmosta yhteiseen hiileen puhaltamista itsekin kaipaan niin paljon tähän ympäristökeskusteluun ja aivan kaikkeen. Semmosta, että aidosti ymmärrettäisiin, että luontoarvojen ja ympäristön huomioiminen on oikeasti voitto kaikille. Ja samalla kaikki on niin ristiriitaista, niin kuin kirjoitatkin. Ympäristötieteen opinnot ovat tehneet mulle monessakin suhteessa tosi hyvää – niissä olen oppinut tosi paljon siitä, että ympäristöaiheet ovat monesti kaikkea muuta paitsi mustavalkoisia. Esimerkiksi just toi rakentaminen. Pitäisi suosia rakentamista valmiiksi ihmisen käyttöönsä ottamille alueille. Toisaalta se voi taas tarkoittaa, että joudutaan purkamaan jotain, joka ei ole vielä käyttöikänsä päässä. Tai just tossa sun kirjoittamassa blogitekstissä: "Kenen saama hyöty painaa liikennejärjestelmän kehittämisessä eniten?" Tähän ja ympäristönäkökulmiin liittyen ristiriitaista on sekin, että keskusta-alueita ei pitäisi rakentaa liian täyteen, viheralueita on jätettävä jne., mutta samalla palvelujen tulee olla lyhyellä etäisyydellä ja helposti jokaisen saavutettavissa. Ei ole mitään ihanteellista ratkaisua/päätöstä, joka hyödyttää kaikkia ja kaikkea.
Tuntuu, että mitä enemmän asioista oppii, sitä enemmän harmaan sävyjä ja kaikkia muitakin niihin sekoittuu. Toisaalta se on aivan valtavan mielenkiintoista, toisaalta repivää. Olisi niin kiva, jos kaikkeen voisi olla joku täysin hyvä ratkaisu jokaisen näkökulmasta. Haha. Ainakaan eivät työt lopu kesken tämän maailmanparantamisen kanssa!
Ja hitsi vieköön. NIIN IHANA kuulla, että mua tarvitaan! Yritän laajentaa osaamistani jatkuvasti niin, että musta olisi aina enemmän hyötyä mua / näitä arvojani tarvitseville ja hankkeissa, joissa niiden tarvitsemista ei vielä täysin edes ymmärretä. En ole metsäkartoittaja (vielä), mutta kovaa vauhtia vissiinkin siihenkin suuntaan menossa!
Kiitos Ruut! Ihanaa pohdintaa, löysin omatkin ajatukseni siitä, omatkin ajatukseni sekoittuivat ja vähän taas kirkastuivat jälleen. ♡
Niin ja kyse on tosiaan paljon siitä, että asioiden tärkeyttä ei vielä ymmärretä. Eli paljon kärsivällisyyttä meille ymmärryksen lisääjille tarvitaan!
Nyt kun mietin, niin kyse ei oikeastaan ole siitä, että omassa alassani olisi jotain vikaa. Kyllä asiantuntijatasolla sitä ymmärrystä on. Kyse on siitä toimintaympäristöstä, jossa työskentelee: mm. se kuntapolitiikka vaikuttaa tosi paljon siihen omaan työhön (määrittelee käytännössä tilaajien toiveet ja tarpeet). Eli kuntapolitiikan tasolla vaikuttaminen on myös tosi tärkeää tässä!
Juuri tuo harmaan sävyjen löytyminen on ollut mulle yllättävän vaikeaa, huomaan nyt. Jotenkin mussa on sen verran idealistia, että haluaisin kovasti löytää sen parhaan ratkaisun aina, ja kun sellaista ei näissä asioissa aina ole, se turhauttaa.
Kun opiskelin yliopistossa, huomio oli kestävässä liikennejärjestelmässä paljon juuri etäisyyksissä ja tiiviissä rakentamisessa ja tilan ottamisessa autoilta mm. pyöräilylle. No nyt olen havahtunut siihen, että kyse on myös siitä millaisessa ympäristössä ihminen haluaa asua (onko supertiivis rakentaminen sitä?), kaupunkiympäristössä on tosi paljon myös historiallisia arvoja, jotka (onneksi) säätelee rakentamista tosi paljon ja tila mitä autoilta otetaan, ei voikaan mennä vain pyöräilylle tai joukkoliikenteelle, vaan sitä tarvitaan kaupungeissa monesta syystä myös katuvihreälle lisää. Eli kestävänkin liikennejärjestelmän luomisessa voidaan mennä hieman metsään, jos vain sokeasti autokaistat muutetaan pyöräkaistoiksi, mutta vihreä pinta kaupungeissa eli lisäänny siellä missä sen olisi tärkeää lisääntyä. On ilo työskennellä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, sillä tässä oppii kyllä valtavasti 😊
Mä oon kans niin idealisti et ihan sattuu välillä. 😂😭 Mä taas huomaan, että olen miettinyt aivan liian vähän nimenomaan rakennettuja ympäristöjä ja paljon vaan rakentamatonta, mahdollisimman "luonnontilaista". Mutta just ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta nimenomaan kaupunkiympäristön harkituilla ratkaisuilla on niin paljon väliä! Sillä jo pelkästään voi olla asukkaalle tosi iso arvo, että ikkunasta näkyy puu/puita naapuritalon seinän sijaan, puhumattakaan kaikista muista hyödyistä, joita lähivihreä tuo tullessaan. Odotan niin paljon, että pääsen itsekin työskentelemään eri alojen asiantuntijoiden kanssa, olemaan yksi heistä! 🤩 Oppimista on paljon ja se on pelkästään plussaa! Kiitos tästä! 😘
Tässähän innostuu itsekin metsäkartoituksesta. Voisiko olla niin, että juuri lähimetsien kautta yhä useampi löytäisi itsestään luonnonsuojelijan? ”Jäkälän arvo” lienee suunnilleen sama lähimetsässä kuin alueilla, jotka uhkaavat jäädä esim. rakentamisen alle. Jospa tässäkin toimisi yksittäisestä yleiseen. Hyvää juhannusta!
Siis en yhtään ihmettele että metsäkartoitus alkoi innostaa! Paras viime aikojen ostokseni on ollut laadukas luuppi, jolla olen tuijotellut pitkin kevättä kaikkien ihan tavallistenkin jäkälien rakennetta. En koskaan voinut uskoa, että pieni elämä voi olla NÄIN kiinnostavaa!
Ja toi on siis niin kiinnostava huomio tai kysymys tuo, että ehkä juuri lähimetsien kautta yhä useampi voisi löytää itsestään luonnonsuojelijan. Mietin oman tarinani kautta just sitä, että rakenteet (itselleen tärkeiden) metsien/luontoalueiden suojelulle pitäisi olla läpinäkyvämmät ja ikään kuin se reitti selvempi, sillä vaikka me ollaan luontoihmisiä, aika harva tietää, mitä pitäisi konkreettisesti tehdä, jos jokin alue on uhattuna vaikka hakkuiden tai rakentamisen takia. Ja silloinhan sitä ollaan jo aika myöhässä liikenteessä. Ei tämä kaikki ole mullekaan vielä selvää, vaikka toiminkin nykyään "rakenteissakin" jo tosi monella tasolla.
Jäkälä on arvokasta! Ja NIIN IHANAA! Ah ja pus. Ihanaa juhannusta myös! ♡
Tuli tästä mieleen sellainen näkökulma, että ihmiset tuntuvat suuttuvan herkemmin avohakkuista kuin siitä, että metsä hakataan ja sen tilalle rakennetaan jotain. Siis että avohakkuu on monta vuotta ruma kun sitä joutuu katselemaan, mutta jos sen sijaan metsä asfaltoidaan ja rakennetaan puun korkuinen talo tai vaikka parkkipaikka, niin sen hyväksyy nopeammin. Vaikka avohakkuun jälkeen metsä kasvaa sentään jollain aikavälillä takaisin (ei toki samana), mutta asfaltti estää sen. Kaipa se perustellaan sillä, että maa otetaan hyötykäyttöön...
Ah täydellistä kiitos tästä näkökulmasta! Mietin tätä ja olet niin oikeassa! Kun metsän tilalle rakennetaan jotain, ihminen unohtaa aika äkkiä, mitä siinä ennen olikaan. Avohakkuu rakkaassa lähi- tai mökkimetsässä on kuin ruma arpi, joka ei ihmisen elinaikana parane. Kun mietin omaan varsin jyrkkää kielteistä suhtautumistani avohakkuisiin, johtuu kantani myös siitä, että tiedän, että metsiä voidaan hoitaa monesta näkökulmasta kannattavammin jatkuvalla kasvatuksella jaksollisen (avohakkuun) sijaan, ja tällöin metsä näyttää (ja vähän tuntuukin) koko ajan metsältä sen sijaan, että se on raiskiota vuosikymmenien ajan. Kiinnostavaa pohdintaa, kiitos tästä! Herättää lisää ajatuksia maankäytön arvoista. ♡
Kiitos tästä! Tämä pisti ajatuksia liikkeelle, tai ehkä antoi jo olemassa oleville hieman uutta suuntaa. Ne on vielä muotoutumassa, joten en ihan saa täysin niistä otetta vielä kirjoittaaksesi ajatuksiani tähän.
Paitsi siitä, että aloin ymmärtää paremmin, mikä mua ammatissani välillä vaivaa: Se miten kevyesti (Musta tuntuu siis) luonto- (ja myös sosiaalisiin) vaikutuksiin liikenteen ja maankäytön hankkeissa suhtaudutaan. Vaikutustenarviointia tehdään toki, mutta vaikuttaako se johonkin, ja kuinka paljon? Liikenteen hankkeissa laajatkin vaikutusten arvioinnit voivat yksinkertaistua hyötykustannussuhteen tarkasteluun (joka taas keskittyy matka-aikasäästöihin ja kustannuksiin). Luonnon itseisarvo ei paina, sillä se on vaikeasti rahaksi muutettavissa. Haluaisin jatkossa nähdä, että tässä mentäisiin eteenpäin niin, että suunnittelua tehtäisiin aidosti yhteistyössä, myös teidän metsäkartoittajien kanssa ja luonto- ja sosiaaliset arvot huomioiden.
Suhtautumiseni uuteen rakentamiseen on ristiriitainen: toisaalta tarvitsemme tiettyjä investointeja vaikka liikenneväyliin tai energiaratkaisuihin (kuten vaikka tuulivoimainvestoinnit) mutta jokainen niistä aiheuttaa myös negatiivisia vaikutuksia. Miten ihmeessä hyötyjen ja haittojen välillä tasapainoillaan?
En voi olla
Sosiaalisesti kestävää rakentamista pohdin työpaikkani blogissa jo pari vuotta sitten https://www.wsp.com/fi-fi/nakemyksia/sosiaalisesti-kestava-liikennejarjestelma#Lue%20lis%C3%A4%C3%A4
Tämä sama tasapainoilu haittojen ja hyötyjen välillä on läsnä myös luontovaikutusten näkökulmasta, ja kaipaisin erilaisten hankkeiden yhteydessä enemmän keskustelua niistä vaikutuksista, joiden kanssa tasapainoillaan. Yksi ongelma varmaan on, että mm. luontovaikutusten merkittävyyttä ei vieläkään ymmärretä kunnolla. Tarvitaan ymmärryksen lisäämistä, eli juuri sinua!
En tiedä oliko tämä yhtään ymmärrettävää pohdintaa, kunhan omia ajatuksiani selventääkseni kirjoitin 😄
Siis vau kiitos tästä pohdinnasta! On ihan tosi merkityksellistä, että omat ajatukset ja teksti herättää pohtimaan. Aika samoilla jäljillä ollaan kummatkin tässä; mua vaivaa ihan tosi monissa ammateissa ja aloissa just toi sama, eli se, miten kevyesti luonto- ja ympäristö- (ja ilmasto-)asioihin suhtaudutaan päätöksenteossa. Kuntapolitiikassa mulla on paljon opittavaa, sillä hankkeita on ja tulee olemaan – kiinnostavaa on nimenomaan päästä näkemään vaikutustenarviointia (ja sitä, millaista konkreettista vaikutusta vaikutustenarvioinnilla on) ja mahdollisesti/toivottavasti päästä osaltani vaikuttamaan ympäristöä kunnioittavampaan suuntaan näissä.
Ja toi on kans tosi hyvä pointti, että luonnon itseisarvo on heikosti muutettavissa rahassa mitattavaksi arvoksi. Ekosysteemipalveluita pystyy jonkin verran mittaamaan rahassa, ja musta on jokseenkin valitettavaa, että me ylipäänsä joudutaan mittaamaan luonnon arvoa rahassa. Mut se on tätä mun naiivia luonnonlapsipuolta, joka nostaa päätään. Koska talousjärjestelmä on mitä on, silloin myös "pehmeiden arvojen" on vastattava vallalla olevaa mittaustapaa, arvoa rahassa.
Ja voi että, yhteistyötä ja semmosta yhteiseen hiileen puhaltamista itsekin kaipaan niin paljon tähän ympäristökeskusteluun ja aivan kaikkeen. Semmosta, että aidosti ymmärrettäisiin, että luontoarvojen ja ympäristön huomioiminen on oikeasti voitto kaikille. Ja samalla kaikki on niin ristiriitaista, niin kuin kirjoitatkin. Ympäristötieteen opinnot ovat tehneet mulle monessakin suhteessa tosi hyvää – niissä olen oppinut tosi paljon siitä, että ympäristöaiheet ovat monesti kaikkea muuta paitsi mustavalkoisia. Esimerkiksi just toi rakentaminen. Pitäisi suosia rakentamista valmiiksi ihmisen käyttöönsä ottamille alueille. Toisaalta se voi taas tarkoittaa, että joudutaan purkamaan jotain, joka ei ole vielä käyttöikänsä päässä. Tai just tossa sun kirjoittamassa blogitekstissä: "Kenen saama hyöty painaa liikennejärjestelmän kehittämisessä eniten?" Tähän ja ympäristönäkökulmiin liittyen ristiriitaista on sekin, että keskusta-alueita ei pitäisi rakentaa liian täyteen, viheralueita on jätettävä jne., mutta samalla palvelujen tulee olla lyhyellä etäisyydellä ja helposti jokaisen saavutettavissa. Ei ole mitään ihanteellista ratkaisua/päätöstä, joka hyödyttää kaikkia ja kaikkea.
Tuntuu, että mitä enemmän asioista oppii, sitä enemmän harmaan sävyjä ja kaikkia muitakin niihin sekoittuu. Toisaalta se on aivan valtavan mielenkiintoista, toisaalta repivää. Olisi niin kiva, jos kaikkeen voisi olla joku täysin hyvä ratkaisu jokaisen näkökulmasta. Haha. Ainakaan eivät työt lopu kesken tämän maailmanparantamisen kanssa!
Ja hitsi vieköön. NIIN IHANA kuulla, että mua tarvitaan! Yritän laajentaa osaamistani jatkuvasti niin, että musta olisi aina enemmän hyötyä mua / näitä arvojani tarvitseville ja hankkeissa, joissa niiden tarvitsemista ei vielä täysin edes ymmärretä. En ole metsäkartoittaja (vielä), mutta kovaa vauhtia vissiinkin siihenkin suuntaan menossa!
Kiitos Ruut! Ihanaa pohdintaa, löysin omatkin ajatukseni siitä, omatkin ajatukseni sekoittuivat ja vähän taas kirkastuivat jälleen. ♡
Niin ja kyse on tosiaan paljon siitä, että asioiden tärkeyttä ei vielä ymmärretä. Eli paljon kärsivällisyyttä meille ymmärryksen lisääjille tarvitaan!
Nyt kun mietin, niin kyse ei oikeastaan ole siitä, että omassa alassani olisi jotain vikaa. Kyllä asiantuntijatasolla sitä ymmärrystä on. Kyse on siitä toimintaympäristöstä, jossa työskentelee: mm. se kuntapolitiikka vaikuttaa tosi paljon siihen omaan työhön (määrittelee käytännössä tilaajien toiveet ja tarpeet). Eli kuntapolitiikan tasolla vaikuttaminen on myös tosi tärkeää tässä!
Juuri tuo harmaan sävyjen löytyminen on ollut mulle yllättävän vaikeaa, huomaan nyt. Jotenkin mussa on sen verran idealistia, että haluaisin kovasti löytää sen parhaan ratkaisun aina, ja kun sellaista ei näissä asioissa aina ole, se turhauttaa.
Kun opiskelin yliopistossa, huomio oli kestävässä liikennejärjestelmässä paljon juuri etäisyyksissä ja tiiviissä rakentamisessa ja tilan ottamisessa autoilta mm. pyöräilylle. No nyt olen havahtunut siihen, että kyse on myös siitä millaisessa ympäristössä ihminen haluaa asua (onko supertiivis rakentaminen sitä?), kaupunkiympäristössä on tosi paljon myös historiallisia arvoja, jotka (onneksi) säätelee rakentamista tosi paljon ja tila mitä autoilta otetaan, ei voikaan mennä vain pyöräilylle tai joukkoliikenteelle, vaan sitä tarvitaan kaupungeissa monesta syystä myös katuvihreälle lisää. Eli kestävänkin liikennejärjestelmän luomisessa voidaan mennä hieman metsään, jos vain sokeasti autokaistat muutetaan pyöräkaistoiksi, mutta vihreä pinta kaupungeissa eli lisäänny siellä missä sen olisi tärkeää lisääntyä. On ilo työskennellä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, sillä tässä oppii kyllä valtavasti 😊
Mä oon kans niin idealisti et ihan sattuu välillä. 😂😭 Mä taas huomaan, että olen miettinyt aivan liian vähän nimenomaan rakennettuja ympäristöjä ja paljon vaan rakentamatonta, mahdollisimman "luonnontilaista". Mutta just ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta nimenomaan kaupunkiympäristön harkituilla ratkaisuilla on niin paljon väliä! Sillä jo pelkästään voi olla asukkaalle tosi iso arvo, että ikkunasta näkyy puu/puita naapuritalon seinän sijaan, puhumattakaan kaikista muista hyödyistä, joita lähivihreä tuo tullessaan. Odotan niin paljon, että pääsen itsekin työskentelemään eri alojen asiantuntijoiden kanssa, olemaan yksi heistä! 🤩 Oppimista on paljon ja se on pelkästään plussaa! Kiitos tästä! 😘
Tässähän innostuu itsekin metsäkartoituksesta. Voisiko olla niin, että juuri lähimetsien kautta yhä useampi löytäisi itsestään luonnonsuojelijan? ”Jäkälän arvo” lienee suunnilleen sama lähimetsässä kuin alueilla, jotka uhkaavat jäädä esim. rakentamisen alle. Jospa tässäkin toimisi yksittäisestä yleiseen. Hyvää juhannusta!
Siis en yhtään ihmettele että metsäkartoitus alkoi innostaa! Paras viime aikojen ostokseni on ollut laadukas luuppi, jolla olen tuijotellut pitkin kevättä kaikkien ihan tavallistenkin jäkälien rakennetta. En koskaan voinut uskoa, että pieni elämä voi olla NÄIN kiinnostavaa!
Ja toi on siis niin kiinnostava huomio tai kysymys tuo, että ehkä juuri lähimetsien kautta yhä useampi voisi löytää itsestään luonnonsuojelijan. Mietin oman tarinani kautta just sitä, että rakenteet (itselleen tärkeiden) metsien/luontoalueiden suojelulle pitäisi olla läpinäkyvämmät ja ikään kuin se reitti selvempi, sillä vaikka me ollaan luontoihmisiä, aika harva tietää, mitä pitäisi konkreettisesti tehdä, jos jokin alue on uhattuna vaikka hakkuiden tai rakentamisen takia. Ja silloinhan sitä ollaan jo aika myöhässä liikenteessä. Ei tämä kaikki ole mullekaan vielä selvää, vaikka toiminkin nykyään "rakenteissakin" jo tosi monella tasolla.
Jäkälä on arvokasta! Ja NIIN IHANAA! Ah ja pus. Ihanaa juhannusta myös! ♡