Oho, kiitos paljon! Onpa mukava kuulla, että "ilmiöajattelu" resonoi.
Se on kyllä todella mielenkiintoista mitä kirjoitit "minästä osana ilmiötä". Se menee todella syvälle ihmisyyteen: yhtäältä halusta kuulua joukkoon ja ihmisen sosiaaliseen luonteeseen (käsitys minästä muodostuu suhteessa muihin), mutta toisaalta myös minän erottamiseen ilmiöstä. Jokainen haluaa olla yksilö, ainutlaatuinen ja -kertainen, mutta yksilö on taas vaikea olla ilman muita. Haluamme kuulua joukkoon, mutta samalla myös erottua muista - vaikeaa on tämä ihmisen elämä!
Vasta oikeastaan sinun kirjoituksia luettuani hoksasin pohtia tätäkin asiaa ilmiöiden näkökulmasta, jolloin oli helpompaa löytää ikään kuin kattokäsite kaikelle sellaiselle epämääräiselle tunnepohjaiselle hähmälle, jota tässäkin tekstissäni yritin ruotia. 👌 Joten kiitos, kun kirjoitat! Ilmiö(i)ssä ja sen olemuksessa on itselläni vielä paljon tutkittavaa!
"minän tarkastelu osana ilmiötä" Haastava asia ilmiönä, onko virtaus sen ydinolemus. Ihan kuin olisi kauneutta, jota hengittää sinun kautta minuun ja päinvastoin, olisimmeko päässeet jo vuorovaikutuksen tasolle. Yhteisksuntajärjestelmät muokkaavat minuuden toisenlaiseksi, kompleksiseksi, jossa valtataistelu kehittää minuuden eri puolia, jättäen osan kehittymättä, osan liialliseksi. Jospa vain hengittelisi, mutta se ei näytä siltä, että yksilöllisyyteni iloitsisi luomastaan kuvasta, silloin ehkä olisimme vain kaikki, virtojen kuljettamia, ehkä silloin ihmisyys määritteineen katoaa, no, sen voikin sanoa olevan itsekkyyttä, mutta eikö elämän nautinnot kuitenkin haahuile minuuden ytimessä, oivalluksien meressä oppien, ja se tuo mantelitumake kyllä viestii, jos ei aistimiseen synny kokemusta ja havaintoa.
Olet varmasti asian ytimessä, kun kirjoitat virtauksesta! Sitä niin helposti rakentaa itselleen tarinan, asettaa itsensä siihen ja alkaa kuvitella johdonmukaista jatkumoa, vaikka tosiaan kyse on varmasti enemmän virtauksesta, jolla ei ole menneisyyttä, suuntaa eikä päämäärää. "Vain hengittely" on hieno neuvo, jonka voisin kantaa mukanani niin moneen hetkeen, pohdintaan! Kiitos.
Hyvä juttu! ⭐ Lumihiutaleita olen monesti miettinyt, eikö kukaan muu ole tajunnut kaikkien asioiden (männynneulasten vaikka esim.) olevan lopulta erilaisia? Samanlaisuus on ihmisen luoma käsite millä hallitaan sitä erilaisuutta.🤔
Mulla on samanlaiset ruokailutottumukset ja yhtä hyvät pöytätavat! 😄
KIITOS! Ja 🥂 ruokailutottumuksille ja pöytätavoille! Muu onkin kainostelevaa teeskentelyä. 😁 Mulle on kans tullut mieleen muurahaisten yksilöllisyys. Siis ihan saman lajin sisällä. Vain sarjatuotannossa syntyy identtistä massaa, mutta se tuppaa unohtumaan toisinaan, useimmiten. 🤔
Oho, kiitos paljon! Onpa mukava kuulla, että "ilmiöajattelu" resonoi.
Se on kyllä todella mielenkiintoista mitä kirjoitit "minästä osana ilmiötä". Se menee todella syvälle ihmisyyteen: yhtäältä halusta kuulua joukkoon ja ihmisen sosiaaliseen luonteeseen (käsitys minästä muodostuu suhteessa muihin), mutta toisaalta myös minän erottamiseen ilmiöstä. Jokainen haluaa olla yksilö, ainutlaatuinen ja -kertainen, mutta yksilö on taas vaikea olla ilman muita. Haluamme kuulua joukkoon, mutta samalla myös erottua muista - vaikeaa on tämä ihmisen elämä!
Vasta oikeastaan sinun kirjoituksia luettuani hoksasin pohtia tätäkin asiaa ilmiöiden näkökulmasta, jolloin oli helpompaa löytää ikään kuin kattokäsite kaikelle sellaiselle epämääräiselle tunnepohjaiselle hähmälle, jota tässäkin tekstissäni yritin ruotia. 👌 Joten kiitos, kun kirjoitat! Ilmiö(i)ssä ja sen olemuksessa on itselläni vielä paljon tutkittavaa!
"minän tarkastelu osana ilmiötä" Haastava asia ilmiönä, onko virtaus sen ydinolemus. Ihan kuin olisi kauneutta, jota hengittää sinun kautta minuun ja päinvastoin, olisimmeko päässeet jo vuorovaikutuksen tasolle. Yhteisksuntajärjestelmät muokkaavat minuuden toisenlaiseksi, kompleksiseksi, jossa valtataistelu kehittää minuuden eri puolia, jättäen osan kehittymättä, osan liialliseksi. Jospa vain hengittelisi, mutta se ei näytä siltä, että yksilöllisyyteni iloitsisi luomastaan kuvasta, silloin ehkä olisimme vain kaikki, virtojen kuljettamia, ehkä silloin ihmisyys määritteineen katoaa, no, sen voikin sanoa olevan itsekkyyttä, mutta eikö elämän nautinnot kuitenkin haahuile minuuden ytimessä, oivalluksien meressä oppien, ja se tuo mantelitumake kyllä viestii, jos ei aistimiseen synny kokemusta ja havaintoa.
Olet varmasti asian ytimessä, kun kirjoitat virtauksesta! Sitä niin helposti rakentaa itselleen tarinan, asettaa itsensä siihen ja alkaa kuvitella johdonmukaista jatkumoa, vaikka tosiaan kyse on varmasti enemmän virtauksesta, jolla ei ole menneisyyttä, suuntaa eikä päämäärää. "Vain hengittely" on hieno neuvo, jonka voisin kantaa mukanani niin moneen hetkeen, pohdintaan! Kiitos.
Hyvä juttu! ⭐ Lumihiutaleita olen monesti miettinyt, eikö kukaan muu ole tajunnut kaikkien asioiden (männynneulasten vaikka esim.) olevan lopulta erilaisia? Samanlaisuus on ihmisen luoma käsite millä hallitaan sitä erilaisuutta.🤔
Mulla on samanlaiset ruokailutottumukset ja yhtä hyvät pöytätavat! 😄
KIITOS! Ja 🥂 ruokailutottumuksille ja pöytätavoille! Muu onkin kainostelevaa teeskentelyä. 😁 Mulle on kans tullut mieleen muurahaisten yksilöllisyys. Siis ihan saman lajin sisällä. Vain sarjatuotannossa syntyy identtistä massaa, mutta se tuppaa unohtumaan toisinaan, useimmiten. 🤔