Lukuvinkkejä ekokriisiin ja sen yli
156 kirjaa luonnosta, ympäristöstä ja ilmastosta (ja eläimistä myös, aina voi olla kirjoja eläimistä myös)
Maaliskuu, synttärikuukauteni. Kirjoitan täältä nousevan auringon puoleen kumartavasta ullakkohuoneestani ja kuuntelen laulujoutsenten kaakotusta Aurajoessa. Sepelkyyhkyt ovat myös löytäneet perille katulamppujen päälle istuskelemaan. Pareittain. Ensin heitä oli yhtenä päivänä yksi pari, sitten seuraavana päivänä näin jo ehkä sata. No kymmenen ainakin. Omenapuiden alta parempaan paikkaan siirtämäni kesämarkkinoilta ostamani nuorisolaisten omin käsin rakentama pönttö on talitiaisten ja sittemmin myös pikkuvarpusten tarkistama. Saa nähdä, keitä siihen tänä kesänä muuttaa tai muuttaako kukaan. Kenties samat kirjosiepot, jotka viime vuonnakin pöntöstä pesyeensä onnistuneesti maailmalle lähettivät?
Kevät on pitkällä.
Leskenlehdet kukkivat talon pohjoiskyljessäkin varhain.
Haaveilen retkikauden avaamisesta lapsen kanssa.
Kohta sen teemme, onnellisina teemme sen kohta.
Kuten joitakin viikkoja (vai puoli vuotta?) sitten lupailin, jaan tässä postissani joitakin (156) viime vuosien aikana lukemiani kirjoja luonnosta, eläimistä, ympäristöstä ja ilmastosta – ja ihmisyydestä kaiken keskellä. Jaotteluni on keinotekoinen mutta auttava. Esimerkiksi esseeteokset ja tietokirjat eivät ole useinkaan yksinomaan jompaakumpaa, ja lasten- ja nuortenkirjoja voin lämmöllä suositella myös aikuisille.
Proosaa meiltä:
Iida Turpeinen: Elolliset
Helena Sinervo: Kirkasta ja välähtelevää
Jenni Räinä: Suo muistaa
Anni Kytömäki: Margarita
Aura Koivisto: Harhamat
Maria Turtschaninoff: Suomaa
Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa
Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset
Emma Puikkonen: Lupaus & Musta peili
Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto
Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Eeva Kilpi: Häätanhu
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija & Puukansan tarina
Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
Anna-Mari Kaskinen: Tuulen tuoksua, puun puhetta (lyhytproosaa)
Ja proosaa maailmalta:
Maja Lunde: Mehiläisten historia, Sininen, Viimeiset & Unelma puusta
Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu & Täällä oli susia
Delia Owens: Suon villi laulu
Glendy Vanderah: Missä metsä kohtaa tähdet
Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani
Richard Powers: Hämmästys
Paolo Giordano: Tasmania
Jens Liljestrand: Vaikka kaikki päättyisi
Shelley Read: Minne virta kuljettaa



Ja muutama runoteos tietty myös:
Helena Sinervo: Merirequiem
Mikko Räty: Borealia
Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan
Olli Sinivaara: Puut
Eeva Kilpi: Animalia
Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä
Miia Toivio: Sukupuutot
Paula Sankelo: Katoava jää
Katja Meriluoto: Puun avaruudesta
Veera Sylvius: On todellakin kuljettava kuusikon läpi
Esseeteoksia ja muuta nonfiktiompaa:
Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita
Eeva Kilpi: Sininen muistikirja, Punainen muistikirja & Valkoinen muistikirja (tai: Tähdet ovat alkaneet näkyä – Eeva Kilven muistikirjat)
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti & Meren kutsu: Tarinoita ihmisen uteliaisuudesta
Gary Snyder: Erämaan opetus
Andri Snær Magnason: Ajasta ja vedestä
Morten A. Strøksnes: Merikirja, eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana
Henry David Thoreau: Walden – Elämää metsässä
Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia: kirja metsästä, mielikuvista ja merkityksistä
Helen Macdonald: H niin kuin haukka & Iltalentoja
Monni Himari: Erältä, eräistä & Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä
Juha Kauppinen: Heräämisiä: Kuinka minusta tuli luonnonsuojelija
Jyrki Vainonen: Linnunpöntönrakentaja
Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä & Puhe eläinten puolesta
Nina Burton: Elämän ohuet seinät
Kaarina Davis: Linnunlaulua ja varoitushuutoja
Ville-Juhani Sutinen: Hajonneen maailman käyttöohje
Jane Goodall: Kirja toivosta
Aura Koivisto: Merilintuja ja lintuihmisiä, Ei mikä tahansa metsä & Elämä eläinten kanssa
Erling Kagge: Kaikki mitä olen oppinut naparetkilläni
Taina Laane: Säällisiä ajatuksia
Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä
Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelun taito – itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä
Jessica Haapkylä: Meren tarina – Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle & Merten jättiläinen – Valaiden arvoitusta etsimässä
Pepe Forsberg & Anneli Jussila: Puut puhuvat
Kerttu Kotakorpi: Minun luontoni
Harmaa Pöllö: Erämaan pyhiinvaeltajat
Mika Honkalinna: Metsäpäiviä, Korppiretki & Suo siellä
Jon Krakauer: Erämaan armoille
Long Litt Woon: Minun sienipolkuni – sienestyksen parantava vaikutus
Heikki Willamo: Haukkametsä, Vuosi metsässä & Metsä minussa
Mia Takula: Susien mailla & Eloonjäämisopas
Kirsikka Myllyrinne: Menetyksestä ja maasta
Iikka Kivi: Apokalompsis
Pentti Linkola: Unelmat paremmasta maailmasta
Robin Wall Kimmerer: The Serviceberry: Abundance and Reciprocity in the Natural World
Yrjö Kokko: Poro – Muistelus
Mari Pihlajaniemi: Olipa kerran pohjola
Annika Suvivuo: Matka jään reunalle
Risto Isomäki: Maailmanparantajan muistelmat
Gavin Maxwell: Saukko ystäväni
Minttu Heimovirta: Sutinaa ja suhmurointia – Suomen luonnon ihmeellisiä asukkaita
Suvi Auvinen: Lihan loppu
Dave Goulson: Kimalaisen kyydissä: matka mesipistiäisten maailmaan



Tietokirjoja ja muuta nonfiktiota:
Mira Hulkkonen: Ilmasto-oivalluksia: kuinka ihmismielen supervoimat valjastetaan planeetan parhaaksi
Antti Isokangas & Riku Vassinen: Viherpesutalous – Näin markkinoit ja viestit vastuullisesti
Kari Raivio: Maapallo potilaana
Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – Ihminen ja legenda
Matti Mäkelä: Sääkirja
Kimmo Ohtonen: Metsä elää & Tunturikettu: Pohjolan naalin tarina
Juha Kauppinen: Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista & Monimuotoisuus – lyhyt oppimäärä
Juha Kauppinen & Janne Toriseva: Korvaamattomat: Kertomuksia maailman avainlajeista
Helsingin yliopiston tiedekulma: Mitä ilmasto muuttaa? – Elämää lämpenevässä maailmassa
Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa: miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan
Jokiranta, Juntti, Ruohonen & Räinä: Metsä meidän jälkeemme
Pekka Juntti & Anna Ruohonen: Muuttuva metsä: opas jatkuvaan kasvatukseen
Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Pohjoistuulen metsä: kuvauksia viimeisistä luonnonmetsistä
Panu Pihkala: Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo
Juha Taskinen: Jää hyvin, saimaannorppa
Paavo Havas & Seppo Sulkava: Suomen luonnon talvi
Tom Mustill: Kuinka puhua valasta: tutkimusmatka eläinten viestinnän tulevaisuuteen
Pekka Borg: Osaammeko toimia sovussa luonnon ja ilmaston kanssa?
Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu
Marcus Rosenlund: Pieni suuri elämä
Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä, Eläinten salattu elämä & Luonnon salainen verkosto
Mikko Pelttari: Lämpenevä Maa: ilmastolukutaidon käsikirja
Rachel Carson: Äänetön kevät
Alan Weisman: Maailma ilman meitä
Juha-Pekka Koskinen: Hiilijalanjäljillä
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto – luonnoton historia
Risto Isomäki: Ruoka, ilmasto ja terveys
Philip Lymbery: Dead Zone: Mihin villi luonto katosi?
Seppo Turunen: Luonto ihmisen aikakaudella
Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous
Lasten- ja nuortenkirjoja
Jukka Laajarinne & Mari Luoma: Kadonneen madon jäljillä: tarina monimuotoisuudesta
Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur-kirjasarja (Mur, eli karhu, Mur ja mustikka, Mur ja metsän ilta jne.)
Johanna Lumme: Matka ikimetsän sydämeen
Henna Ryynänen: Metsä muuttaa
Johanna Venho & Sanna Pelliccioni: Metsämuistikirja
Järvinen, Halme, Kotakorpi & Pakkanen: Kuura ja Pyry
Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltä Kissa ja viimeinen naali
Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu
Katja Bargum & Jenny Lucander: Muurahaisten ennätyskirja
Anja Portin & Paula Mela: Sumupuiden kirja
Hannu Laakso: Me Karhuset, Me Hukkaset, Me Lintuset, Me Kettuset, Me Poroset & Me Siiliset
Daga Ulv: Karhu: metsän kultainen omena
Sari Kanala & Hannu Ahonen: Orava
Kaisa Happonen & Karri Miettinen: Ilmastotekokirja
Naomi Klein & Rebecca Stefoff: Näin pelastamme planeetan
Valentina Camerini: Gretan tarina: et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita
Oho, listoista tulikin aika pitkät!1 Siitä huolimatta vinkkaan lisäksi tässä yhteydessä Instagramin puolella toukokuun loppuun asti pyörivästä #luontotoivoalukemalla -haasteesta, jonka alta löysin lukuisia kiinnostavia nimikkeitä omallekin to be read -listalleni. (Esimerkkeinä mainitsen vaikkapa Ulrika Lagerlöfin Lakkasuon ja Mia Myllymäen Huomistarhurin.)
Oletko lukenut jonkun hyvän luontoaihetta käsittelevän teoksen, joka listaltani puuttui? Kerro mielellään. Kirjoja ei (kai) koskaan voi olla liikaa.
Maaliskuun lainaus
on Helena Sinervon romaanista Kirkasta ja välähtelevää (Otava 2024). Teoksen punaisena lankana tai taustapiruna on muovi kaikessa ihmeellisyydessään. Myös ja erityisen kiinnostavan koko romaanin synnystä tekevät kirjailijan jälkisanoissaan mainitsemat seikat. En paljasta niistä mitään – hanki teos käsiisi, jos kiinnostuit!
"Ehkä elämään on tullut muutakin muovista ja kertakäyttöistä kuin pakkaukset ja astiat, Reetta kirjoitti. Ehkä totuimme muovisiin, helposti murtuviin rimpuloihin? Myyjä myy ja kuluttaja kuluttaa, sillä tavoin bisnes pyörii. Asiat, esineet ja ihmissuhteet rakennetaan hajoamaan. Ja elävä ihmisruumis, se joka syntyy, kasvaa, häviää, voi olla vain kehikko myytävälle ja ostettavalle tavaralle tai palvelulle, tyhjä kaikesta merkityksestä. Keho, niin kuin nykyään sanotaan. Ehkä kulutusyhteiskunta, samalla kun se teki meistä kaikin tavoin riippuvaisia, on jollakin tavoin, no, muovittanut meidät, kelmuttanut ja suojakaasuttanut, eristänyt luonnollisesta yhteydestä toisiimme ja ympäristöön?"
Helena Sinervo: Kirkasta ja välähtelevää



Jos haluat lukea aiempia tekstejäni kirjoista, löydät ne, yksinomaan ne, tästä linkistä. Niitä kertyy sinne ajan mittaan toivottavasti lukuisia. Ja jos taas haluat lukea ilmasto- ja ympäristöaiheisia tekstejäni, löydät ne, yksinomaan ne, tästä linkistä.
Olen pruukannut viitata tähän ekokriisistä kirjoittamiseeni lohikäärmeen hännän jahtaamisena. En ehkä hetkeen jaksa jahdata tätä liukasta pirulaista (elämässä on niin paljon kaikkea ihanaa ja ei niin suomuisaa juuri nyt!), mutta ryhdyin kuitenkin yhtenä päivänä penkomaan netin syövereistä merkityksiä lohikäärmemyytin takana (käytin lohikäärmeen häntää ilmastonmuutoksen allegoriana hetken mielijohteesta – miksi ihmeessä?). Törmäsin kaikenlaiseen mutta ehkä huvittavimmin tekstinpätkään vuoden 1642 Raamatun käännöksestä, jossa enkeli ottaa "lohikärmen kiinni / sen wanhan madon / joca on Perkele ja Satans".2 Ehkä lohikäärme (tai sen häntä) ekokriisin metaforana on ihan osuva, ainakin jos Raamattua on uskominen. Pitäydyn tässä. Wanhassa madossa, joca on mitä on.
Jos haluat lukea suosittelemiani teoksia mutta et tiedä, mistä aloittaisit, annan avaimet käteesi lihavoinnin muodossa. Erityisesti lihavoidut teokset ovat tehneet minuun syystä tai toisesta suuren vaikutuksen. Kyse on voinut olla omasta elämäntilanteestani tai siitä, että teos on onnistunut käsittelemään aihettaan minulle tuoreesta näkökulmasta käsin. Tämä on siis disclaimer siinä mielessä, etteivät nämä lihavoimani teokset toimi välttämättä juuri sinulle, eivät välttämättä herätä juuri sinussa mitään uutta ja mullistavaa. Kuten kategorisointi, myös lihavointiperusteeni on keinotekoinen ja muistinvarainen. Jonakin toisena päivänä saattaisin lihavoida aivan muut teokset.
Mankkinen, J. (2024). Länsimaissa lohikäärme nähdään saatanallisena, mutta idässä se saa ihmiset hankkimaan lapsia. Verkkoartikkeli Ylen sivuilla. https://yle.fi/a/74-20079242 Haettu 23.3.2025.
Loistava listaus! Monta tuttua bongasin, ja saman verran lukemista odottavia, kiitos! 😊 Pari lukemisen arvoista lisää: Antti Leinonen, Ahma ja Saku Tuominen, Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa.