No niin Janina. Taas pistit aiheen, josta tämä agrologi voisi kirjoittaa kirjetolkulla 😁 Niin paljon on tämän aiheen ympärillä olevia haaroja, että ihan naurettavalta suoraataan tuntuu kirjoittaa tähän kommenttia, mutta kirjoitanpa silti, reippaan hajanaisia, because I can.
Nykymuotoinen maatalous on pitkälti taylorismin tuotosta (sekin) ja monelta kantilta todellakin surkeessa jamassa. Toisaalta teknologia tarjoais ihan hervottomasti mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, jos vaan halua löytyis.
Sitten on läjä kysymyksiä. Mistä me puhutaan silloin, kun puhutaan teollisesta tai tehomaataloudesta? Pienimuotoisuus ei itsessään takaa, että esimerkiksi eläinten lajityypillinen käyttäytyminen toteutuisi – eikä vähän suurempi mittakaava itsessään vie sitä pois. Tai missä kontekstissa puhutaan? Ruoantuotanto ja monimuotoisuus ja mittakaavat ovat erittäin paikallinen asia. Suomalaisia olosuhteita, tilannetta, mittakaavoja, ongelmia ja ratkaisuja ei voi suoraan verrata vaikka USAn keskilännen vastaaviin. Lähtökohdat ovat kuin kuulla ja maalla.
Sitten on kiehtovia uskomuksia. Mitä me ylipäänsä ajatellaan elämästä, kuolemasta, tietoisuudesta? Käsitykseni mukaan ainakin jossain määrin on jo ihan tieteellistä tutkimusta siitä, miten myös kasvit kommunikoivat keskenään. Peruna pyrkii suojelemaan jälkeläisiään ja perunan tarkoitus on kasvattaa lisää perunoita – onko väärin syödä perunan lapsi? (😆) Ajatellaanko me, että se, joka liikkuu ja ääntelee niin että me se kuullaan ja voidaan sen kanssa kommunikoida, on jotenkin enemmän?
Ja missä on meidän kokemuksellinen luonto- ja ruokaopetus? Vähissä, kun katsoo päiväkotien ja koulujen pihoja. "Ettei vaan sattuisi mitään."
Kiitos Janina. Kirjoita, kirjoita lisää ❤️ Tätä todellakin tarvitaan.
Siis ajattelinkin, että sulla olis varmaan tästä niiiin paljon näkemyksiä! Oh oh ja oh! Oon nyt reissun päällä mut todellakin vastaan tähän (kommenttiin ja heittämääsi haasteeseen) tarkemmin vielä! Kiitos tästä ja oon samaa mieltä, tätä pitää ajatella, tästä pitää kirjoittaa lisää. 🤩🤓🐮
Ihanaa juhannuspäivää! ♡ Palaan tähän supermielenkiintoiseen ja ajatuksia herättäneeseen kommenttiisi! Voi NIIN PALJON toivoisin sulta kirjetolkulla asiaa maataloudesta, metsänhoidosta ja vaikka sitten siitä (anti)taylorismista, olisi tärkeää ja aivan tosi tosi tosi kiinnostavaa! Kiitos tuhannesti pitkästä kommentistasi, vaikka - tosiaankin - kommentin jättäminen on monesti kepillä sohaisu tai pinnan raapaisu aiheesta, joka on näin moniulotteinen. (Pitäisi vähintään kirjoittaa kirja; aina kirja per ajatus :D)
Tähän tartun heti: "teknologia tarjoais ihan hervottomasti mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, jos vaan halua löytyis". Miksi halua ei tunnu löytyvän? Onko kyse siitä, että näin on tehty ja näin tehdään vastaisuudessakin, muutoksen aiheuttamasta vastarinnasta? Vai eikö se kuitenkaan ole kannattavaa?
Ja sitten tämä konteksti tai tehomaatalouden määritelmä tai siihen liittyen eläinten hyvinvointi, joka ei riipu yksinomaan tuotantotilan koosta. Lymbery nostaa kiinnostavasti esimerkkejä ympäri maailmaa, ja on sanottava, että monessa kohtaa ajattelin, että onneksi asiat eivät ole meillä Suomessa ihan tällä tolalla kuitenkaan. Lymbery tahtoisi kuitenkin laittaa eläimet takaisin pelloille ja saada sen orgaanisen aineksen kiertämään sitä kautta, mikä on sekin jotain, mikä (ehkä?) Suomessa tai Pohjoismaissa ylipäätään toteutuu monia maita paremmin jo nyt? Oli kuitenkin tosi hälyttävää lukea EU:n maataloustukien vaikutuksesta nimenomaan tuotantotilojen kapasiteettien kasvuun ja yksipuolistumiseen samalla. Maallikkolukija miettii, eikö maataloutta todella ole kannattavaa harjoittaa pienessä skaalassa ja eläinten hyvinvointi huomioiden, kun EUkin kannustaa jatkuvasti tehostamaan?
Ja tämä: "Käsitykseni mukaan ainakin jossain määrin on jo ihan tieteellistä tutkimusta siitä, miten myös kasvit kommunikoivat keskenään." SIIS NIIN KIINNOSTAVAA! Mä ainakin olen lukenut niin paljon just puiden yhteyksistä ja viestinnästä, ja todellakin ajattelen, että kasvit pyrkivät varjelemaan jälkeläisiään (geenejään). Tulee silti pilke silmäkulmassa mieleen Notting Hill -rakkausleffa vuodelta *peruna*, kun deittailukaudellaan Hugh Grantin hahmo käy sokkotreffeillä sen yhden fruitaristin kanssa. https://www.youtube.com/watch?v=GJq_3gIAs84 😂😂 Verratonta.
Ja joo. Varhaiskasvatus ruokaan liittyen on pääasiassa ala-arvoisella tolalla (sitä ei ole?), ainakin mitä ruoan alkuperään ja eettisyyteen tulee. Lastenkirjoissa aina surkuhupaisalla (ja ihan vaan surkealla) tavalla sitä kiinnittää huomiota siihen, kuinka maatilat ja maatilojen eläimet ovat kuin Piippolan vaarin laulusta, niin kaukana siitä, miten asiat todellisuudessa ovat.
Kiitos Elina säkenöivästä ajatustenvaihdosta ja kannustuksesta kirjoittaa! Kirjoitan! Tajuan, kuinka vääjäämättömän vähän aidosti tiedän tästä(kään) asiasta, on tiedettävä enemmän, luettava, tutkittava, ajateltava enemmän... Ruoka ja se, kuinka me kohtelemme eläimiämme, on ihan äärettömän tärkeää! ♡
Kiitos!! ❤️ Poimin sulle tämmöisen noston omasta tietopankistani.
Eräs mielenkiintoinen ja hieno esimerkki uudistavasta maataloudesta on White Oak Pastures https://whiteoakpastures.com/ Mittakaava ei todellakaan ole Piippolan vaarista, tuotteistus ja palvelut on rakennettu kannattavaa liiketoimintaa silmällä pitäen (ja tämä on minusta yksi kulmakivi myös eläinten hyvinvointia ajatellen, koska sieltä ne resurssit tulee myös siihen), ja silti, ei voi kuin hattua nostaa ratkaisuille ja toteutuksille. Yhtenä pienenä esimerkkinä: tilalla on oma teurastamo. En lähde nyt "perusteurastamojen" – sellaisina kuin me ne nykypäivänä tunnetaan – perseydestä avautumaan, ettei taas tule novellin mittainen kommentti, mutta se on yksi olennaisimmista eläinten hyvinvointiin liittyvistä osa-alueista.
White Oak Pasturesin ja sen pääjehun tarina on lukemisen / katsomisen arvoinen. Siinä, miten hepun syvän etelän punaniskafarmariuteen yhdistyy totaaliseen vastavirtaan uiminen ja luonnon monimuotoisuuden syvä, käytäntöön viety ymmärtäminen, on jotain kertakaikkisen kunnioitettavaa. Sivuilta ja youtube-kanavalta löytyy myös paljon käytännönläheistä ja helposti ymmärrettävää tietoa. Tila sijaitsee toki ihan eri leveyspiireillä, mutta perusperiaatteet, joiden varaan homma on rakennettu, pätevät kyllä suurelta osin meilläkin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Siis mitä eikä! Ihan huikeet noi nettisivut! Vaikka onkin eri leveyspiireillä ja asiakaskuntaakin varmasti ihan eri mittakaavassa kuin Suomessa, tämä on upea esimerkki siitä, että kun tekee kunnolla, sydämellä ja eettisesti, on myös kysyntää, liiketoiminta kannattaa. Ja niin hyvä pointti tuo, että nimenomaan liiketoiminnan on oltava kannattavaa myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Muutenhan se on hyväntekeväisyyttä ja riippuvaista ulkoisista tuista. Just tämmöstä (skaalattuna Suomeen) toivoisin näkeväni paaaaaljon enemmän. Kiitos tästä! 🤩😘
Eikö ookin hieno esimerkki! Ja sikälikin kiinnostava, että seutu, jossa farmi on, on köyhää syrjäseutua. Eivät siis ole resurssien ja asiakkaiden puolesta helpossa paikassa. Sama sama, tämmöistä kiitos!
No niin Janina. Taas pistit aiheen, josta tämä agrologi voisi kirjoittaa kirjetolkulla 😁 Niin paljon on tämän aiheen ympärillä olevia haaroja, että ihan naurettavalta suoraataan tuntuu kirjoittaa tähän kommenttia, mutta kirjoitanpa silti, reippaan hajanaisia, because I can.
Nykymuotoinen maatalous on pitkälti taylorismin tuotosta (sekin) ja monelta kantilta todellakin surkeessa jamassa. Toisaalta teknologia tarjoais ihan hervottomasti mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, jos vaan halua löytyis.
Sitten on läjä kysymyksiä. Mistä me puhutaan silloin, kun puhutaan teollisesta tai tehomaataloudesta? Pienimuotoisuus ei itsessään takaa, että esimerkiksi eläinten lajityypillinen käyttäytyminen toteutuisi – eikä vähän suurempi mittakaava itsessään vie sitä pois. Tai missä kontekstissa puhutaan? Ruoantuotanto ja monimuotoisuus ja mittakaavat ovat erittäin paikallinen asia. Suomalaisia olosuhteita, tilannetta, mittakaavoja, ongelmia ja ratkaisuja ei voi suoraan verrata vaikka USAn keskilännen vastaaviin. Lähtökohdat ovat kuin kuulla ja maalla.
Sitten on kiehtovia uskomuksia. Mitä me ylipäänsä ajatellaan elämästä, kuolemasta, tietoisuudesta? Käsitykseni mukaan ainakin jossain määrin on jo ihan tieteellistä tutkimusta siitä, miten myös kasvit kommunikoivat keskenään. Peruna pyrkii suojelemaan jälkeläisiään ja perunan tarkoitus on kasvattaa lisää perunoita – onko väärin syödä perunan lapsi? (😆) Ajatellaanko me, että se, joka liikkuu ja ääntelee niin että me se kuullaan ja voidaan sen kanssa kommunikoida, on jotenkin enemmän?
Ja missä on meidän kokemuksellinen luonto- ja ruokaopetus? Vähissä, kun katsoo päiväkotien ja koulujen pihoja. "Ettei vaan sattuisi mitään."
Kiitos Janina. Kirjoita, kirjoita lisää ❤️ Tätä todellakin tarvitaan.
Siis ajattelinkin, että sulla olis varmaan tästä niiiin paljon näkemyksiä! Oh oh ja oh! Oon nyt reissun päällä mut todellakin vastaan tähän (kommenttiin ja heittämääsi haasteeseen) tarkemmin vielä! Kiitos tästä ja oon samaa mieltä, tätä pitää ajatella, tästä pitää kirjoittaa lisää. 🤩🤓🐮
Mahtavuutta! 🫶
Ihanaa juhannuspäivää! ♡ Palaan tähän supermielenkiintoiseen ja ajatuksia herättäneeseen kommenttiisi! Voi NIIN PALJON toivoisin sulta kirjetolkulla asiaa maataloudesta, metsänhoidosta ja vaikka sitten siitä (anti)taylorismista, olisi tärkeää ja aivan tosi tosi tosi kiinnostavaa! Kiitos tuhannesti pitkästä kommentistasi, vaikka - tosiaankin - kommentin jättäminen on monesti kepillä sohaisu tai pinnan raapaisu aiheesta, joka on näin moniulotteinen. (Pitäisi vähintään kirjoittaa kirja; aina kirja per ajatus :D)
Tähän tartun heti: "teknologia tarjoais ihan hervottomasti mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, jos vaan halua löytyis". Miksi halua ei tunnu löytyvän? Onko kyse siitä, että näin on tehty ja näin tehdään vastaisuudessakin, muutoksen aiheuttamasta vastarinnasta? Vai eikö se kuitenkaan ole kannattavaa?
Ja sitten tämä konteksti tai tehomaatalouden määritelmä tai siihen liittyen eläinten hyvinvointi, joka ei riipu yksinomaan tuotantotilan koosta. Lymbery nostaa kiinnostavasti esimerkkejä ympäri maailmaa, ja on sanottava, että monessa kohtaa ajattelin, että onneksi asiat eivät ole meillä Suomessa ihan tällä tolalla kuitenkaan. Lymbery tahtoisi kuitenkin laittaa eläimet takaisin pelloille ja saada sen orgaanisen aineksen kiertämään sitä kautta, mikä on sekin jotain, mikä (ehkä?) Suomessa tai Pohjoismaissa ylipäätään toteutuu monia maita paremmin jo nyt? Oli kuitenkin tosi hälyttävää lukea EU:n maataloustukien vaikutuksesta nimenomaan tuotantotilojen kapasiteettien kasvuun ja yksipuolistumiseen samalla. Maallikkolukija miettii, eikö maataloutta todella ole kannattavaa harjoittaa pienessä skaalassa ja eläinten hyvinvointi huomioiden, kun EUkin kannustaa jatkuvasti tehostamaan?
Ja tämä: "Käsitykseni mukaan ainakin jossain määrin on jo ihan tieteellistä tutkimusta siitä, miten myös kasvit kommunikoivat keskenään." SIIS NIIN KIINNOSTAVAA! Mä ainakin olen lukenut niin paljon just puiden yhteyksistä ja viestinnästä, ja todellakin ajattelen, että kasvit pyrkivät varjelemaan jälkeläisiään (geenejään). Tulee silti pilke silmäkulmassa mieleen Notting Hill -rakkausleffa vuodelta *peruna*, kun deittailukaudellaan Hugh Grantin hahmo käy sokkotreffeillä sen yhden fruitaristin kanssa. https://www.youtube.com/watch?v=GJq_3gIAs84 😂😂 Verratonta.
Ja joo. Varhaiskasvatus ruokaan liittyen on pääasiassa ala-arvoisella tolalla (sitä ei ole?), ainakin mitä ruoan alkuperään ja eettisyyteen tulee. Lastenkirjoissa aina surkuhupaisalla (ja ihan vaan surkealla) tavalla sitä kiinnittää huomiota siihen, kuinka maatilat ja maatilojen eläimet ovat kuin Piippolan vaarin laulusta, niin kaukana siitä, miten asiat todellisuudessa ovat.
Kiitos Elina säkenöivästä ajatustenvaihdosta ja kannustuksesta kirjoittaa! Kirjoitan! Tajuan, kuinka vääjäämättömän vähän aidosti tiedän tästä(kään) asiasta, on tiedettävä enemmän, luettava, tutkittava, ajateltava enemmän... Ruoka ja se, kuinka me kohtelemme eläimiämme, on ihan äärettömän tärkeää! ♡
Kiitos!! ❤️ Poimin sulle tämmöisen noston omasta tietopankistani.
Eräs mielenkiintoinen ja hieno esimerkki uudistavasta maataloudesta on White Oak Pastures https://whiteoakpastures.com/ Mittakaava ei todellakaan ole Piippolan vaarista, tuotteistus ja palvelut on rakennettu kannattavaa liiketoimintaa silmällä pitäen (ja tämä on minusta yksi kulmakivi myös eläinten hyvinvointia ajatellen, koska sieltä ne resurssit tulee myös siihen), ja silti, ei voi kuin hattua nostaa ratkaisuille ja toteutuksille. Yhtenä pienenä esimerkkinä: tilalla on oma teurastamo. En lähde nyt "perusteurastamojen" – sellaisina kuin me ne nykypäivänä tunnetaan – perseydestä avautumaan, ettei taas tule novellin mittainen kommentti, mutta se on yksi olennaisimmista eläinten hyvinvointiin liittyvistä osa-alueista.
White Oak Pasturesin ja sen pääjehun tarina on lukemisen / katsomisen arvoinen. Siinä, miten hepun syvän etelän punaniskafarmariuteen yhdistyy totaaliseen vastavirtaan uiminen ja luonnon monimuotoisuuden syvä, käytäntöön viety ymmärtäminen, on jotain kertakaikkisen kunnioitettavaa. Sivuilta ja youtube-kanavalta löytyy myös paljon käytännönläheistä ja helposti ymmärrettävää tietoa. Tila sijaitsee toki ihan eri leveyspiireillä, mutta perusperiaatteet, joiden varaan homma on rakennettu, pätevät kyllä suurelta osin meilläkin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Siis mitä eikä! Ihan huikeet noi nettisivut! Vaikka onkin eri leveyspiireillä ja asiakaskuntaakin varmasti ihan eri mittakaavassa kuin Suomessa, tämä on upea esimerkki siitä, että kun tekee kunnolla, sydämellä ja eettisesti, on myös kysyntää, liiketoiminta kannattaa. Ja niin hyvä pointti tuo, että nimenomaan liiketoiminnan on oltava kannattavaa myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Muutenhan se on hyväntekeväisyyttä ja riippuvaista ulkoisista tuista. Just tämmöstä (skaalattuna Suomeen) toivoisin näkeväni paaaaaljon enemmän. Kiitos tästä! 🤩😘
Eikö ookin hieno esimerkki! Ja sikälikin kiinnostava, että seutu, jossa farmi on, on köyhää syrjäseutua. Eivät siis ole resurssien ja asiakkaiden puolesta helpossa paikassa. Sama sama, tämmöistä kiitos!
No on, rohkaisevaa!